Kilpirauhasen vajaatoiminta

Oon ollut hyvin laiska kirjottaja, en ole nyt neljään kuukauteen kirjoittanut tänne mitään. x__x Pahoitteluni kaikille blogin seuraajille. Täälläpäin on kuitenkin ehtinyt tapahtua jos jonkinmoista.

Tammikuussa Iitan karva jatkoi tippumista ja sen melkein koko eturinta oli täysin kalju. Koko koira oli myös luonteeltaan laiska, väsynyt ja kovin apaattinen. Ilmekin näytti surulliselta melkein jatkuvasti. Mietimme, olisiko sillä jokin puutostila johtuen ruokavaliosta (on syönyt pennusta asti Jahti & Vahti, ja jos vasta nyt olisi alkanut oireilemaan), joten vaihdoimme ruokavalion ns. puolibarffiin. Koirat ovatkin tykänneet siitä ihan hirmuisasti, olen ostellut niille rustoja, broiskun kauloja ja siipiä, erilaisia NEU-pötköjä, antanut jauhelihaa ja kananmunaa, tehnyt yrjölänpuuroa...ja juuri viime Kennelrehun käynniltä ostin myös jauhettua kalkkunaa, joka on käynyt hyvin kaupaksi. Pellavaöljyä olen myös nyt lisäillyt niiden ruokiin, enkä vähään aikaan ole enää Nutrolinia ostanut. Eräässä nettilähteessä lukeekin näin: "Sekä omega-3 että -6 ovat meille hyödyksi, mutta tärkeää on missä suhteessa toisiinsa me näitä omegoita saamme. Jos kutosta on liikaa, estää se kolmosen hyviä vaikutuksia elimistöömme." Omega-3 ja omega-6 rasvahapposuhde pitäisikin olla 2:1, mutta Nutrolinin sivuilta tarkistaessa on suhde päinvastainen. Noh, Nutrolinissahan on toki hampunsiemenöljyä ja rypsiöljyä pellavaöljyn lisäksi, mutta tehdään nyt tämmöinen kokeilu tällä kertaa. :)

Helmikuussa Iitan eturinnassa sekä tassuissa alkoi esiintyä kaljuja kohtia, ja ruokavalion muutos ei ollut auttanut siihen. Aloin epäilemään mahdollista kilpirauhasen vajaatoimintaa ja muitakin sairauksia aina verisyöpään asti. Helmikuun lopulla päätimme viedä Iitan maaliskuussa eläinlääkäriin, jos sen turkki ja väsyneisyys ei lähde paranemaan. Saimme kuitenki samoihin aikoihin puhelun Iitan kasvattajalta, ja hän kertoi Iitan pentuesisaruksella olevan kilpirauhasen vajaatoiminta. Siinä vaiheessa kaikki oli selvää, varasimme ajan eläinlääkärille seuraavalle viikolle. Siellä otettiin kolme putkiloa verta, ja eläinlääkäri Nina Menna sanoikin syövänsä vanhan hattunsa, jos Iitalla kilpparin vajaatoimintaa ei ole. Seuraavana päivänä sainkin hakea tulokset asemalta, ja veriarvot olivatkin hyvin mielenkiintoiset. Listaan alle vain ne arvot, joissa oli muutoksia normaaliin verrattuna. Suluissa terveen koiran tulos.

LaserCyte

RBC (punasoluarvo) - LOW, 5.48 x 10^12/L (5.50 - 8.50)
HCT (hematokriitti) - LOW, 36,3 % (37.0 - 55.0)

VetTest

ALT (maksa-arvot) - HIGH, 229 U/L (10-100)
CHOL (kolesteroliarvo) - HIGH, > 13.42 mmol/L (2.84-8.26)

T4 (kilpirauhashormoni) < 6.44 (17-37)
TSH (kilpirauhasta stimuloiva hormoni) 3.03 (< 0.5)
T4/TSH (yhteisarvo) 2.1 (> 34)

Eli tosiaankin, kilpirauhashormoni T4:n arvoa ei edes saatu mitattua koska arvo oli niin alhainen. Yhteisarvo huiteli myös ihan tuolla jossain alhaalla! Lääkitys aloitettiin sitten samana iltana, ja nyt ollaan lääkettä syöty kuukauden ajan ja Iita on jo paljon pirteämpi kuin ennen. Ensimmäinen kontrollikäynti olikin viime viikolla, ja otettiin puoli putkiloa verta. Seuraavana päivänä eläinlääkäriasemalta soitettiin ja kerrottiin T4 arvo, joka oli tällä kertaa 41.2 jonka pitäisi olla tuossa 17-37 välillä. Eli nyt sillä on jo kilpirauhasen liikatoimintaa, joten lääkeannosta vähennettiin ja kuukauden päästä käydään taas kontrollissa.

Yhtenä oireena vajaatoiminnasta oli myös täriseminen ilman syytä. Ulkona yhden asteen pakkasessa koko koira tärisi jo hervottomasti, ja kerran se tärisi vaikka makasi peittoni alla nukkumassa. Lääkkeiden myötä tuo tärinäkin on kadonnut täysin.

Täältä kuvakansiosta voit seurata Iitan turkin kasvamista takaisin lääkkeiden myötä, sekä katsoa joitakin vanhoja kuvia Iitasta. Lisään kansioon joka tiistai uuden rakennekuvan! Mutta tässä alla nyt muutos tämän kuukauden aikana:

Pari viikkoa ennen kuin vajaatoiminta todettiin ja lääkitys aloitettiin

Kolme viikkoa lääkkeiden syömisen jälkeen

Turkki ei näytä läheskään enää kuivalta ja kuolleelta sekä koiran koko olemus ja ilme on paljon virkeämpi! Ainoa miinus lääkityksen aloittamisen jälkeen on, ettei me päästä koskaan kisaamaan agilityssa (lääke on dopingia, koska siinä on piristäviä aineita). Onneksi epäviralliset kisat on keksitty!

Nyt tähän alle vielä hieman kuvasaastetta viime ajoilta.

Kirjoittelen blogiin viimeistään jälleen kuukauden päästä Iitan kuulumisista, ja kuinka lääke on tehonnut. :)

Katsaus vuoteen 2011

Nyt on aika tehdä pikakatsaus takaisin vuoteen 2011!

Tammikuussa olikin Lahden ryhmänäyttely Iiriksen kanssa, ja neito nappasi sieltä EH:n. Tammikuussa jännitimme myös tulevaa Viron näyttelyä, ja hommasin Iirikselle EU-passin ja rokotukset kuntoon.

Helmikuussa agilitytreenit jäivät vähän vähemmille kovien pakkasten takia. Pakkaset olivatkin pahimpiin aikoihin lähemmäs -30 astetta. Helmikuun aikana vierailimme kyllä Hennalla ja Hennakin kävi meillä, joten edes jotain tekemistä oli!

Maaliskuussa olikin sitten Viron kaksipäiväisen näyttelyn aika! Reissu oli aivan mahtava ja se menikin loistavasti kaikilta osin. Iiris sai lauantaina tuloksen ERI4 ja sunnuntaina EH. :D

Huhtikuussa lupailin blogissa mm. mennä Iitan kanssa agilityn mölli/virallisiin kisoihin, mutta tämä ei tullut aikaiseksi koko vuoden aikana. Jos ensi vuonna ottaisin vihdoinkin itseäni niskasta, ja käytäisiin edes jossain möllikisassa? Huhtikuulta löysin tämmöisen kuvan Jalista ja Iitasta. Suurin osa lumista olikin jo sulanut täältä Mäntsälästä noihin aikoihin pois!

Toukokuussa ei sen kummempia tapahtunut meilläpäin. Alla yksi kuva (muistaakseni) toukokuun alulta.

Kesäkuussa olen kirjoittanut blogimerkinnän, jossa kauhistelen Iitan painoa (12kg....). Muistaakseni Iita painoi heinäkuun lopulla jo melkein lähemmäs 14kg, joten jotain oli tehtävä :D Nyt tuo painaa taas sen 12kg, mutta vielä voisi pari kiloa lähteä pois.. Kesäkuulta löytyi tämmöinen hieno kuva.

Heinäkuussa olikin Viron reissun uusinta (Iiris ei tällä kertaa päässyt mukaan :D). Heinäkuussa ostin myös itselleni oman kameran, Nikon D3000, joka on ihan kivasti palvellut tässä kohta puolen vuoden aikana.

Elokuussa ei taas sen kummempaa ollut paitsi Iitan 3v synttärit, ja neito sai hienon kakun syötäväkseen. :D

Syyskuussa jännäsimme tulevaa luonnetestiä! Iitalla oli myös molempien etutassujen ontumista, joka onneksi katosi pois parissa päivässä. Harmillisesti emme vaan päässeet sitten epiksiin kisaamaan.

Lokakuussa oli vihdoinkin luonnetestin aika Helsingissä! Iita saikin hyvin Iitamaisesti +35 pistettä (joka oli hyvä tulos tuolle otukselle!) ja vielä ++ laukausosuudesta. Testi venyi ja venyi ja saimme jännätä miten ehdimme takaisin Mäntsälään ennen kuin Hennan ja Jalin vaihtoyhteys lähtee, mutta onneksi kaikki meni kuitenkin ihan nappiin. Luonnetesti koiran kanssa oli kyllä semmoinen kokemus, jonka haluan vielä uudelleenkin kokea! Lokakuussa oli myös koirien sydänkuuntelut, ja molemmat saivat puhtaat paperit eläinlääkäriltä. :)

Marraskuussa olimme vierailulla Kotkassa, ja reissusta tuli tällainen yhteiskuva napattua.

Joulukuussa täältä jo hetken löytyikin lunta, mutta sitten kaikki suli jälleen pois. Alla vielä kuva joulukuulta!

Blogimme luetuin teksti viime vuodelta oli Viron reissu, osa II + ylälinjajuttua 46:lla sivun katselulla. Kiitos kaikille jotka seuraavat blogiamme ja oikein hyvää vuotta 2012 jokaiselle!

Pieni talvikuvapostaus

Vakoilutornin suojelijat :D

Iitan luonnetesti

Nyt on luonnetestikin sitten suoritettu, plussan puolelle jäätiin ja saan olla tosi ylpeä Iitasta!

Aamu alkoi tosiaankin kuudelta, ja seitsemältä lähdimme kävelemään Mäntsälän juna-asemalle. Junailtuamme hetken saavumme Helsinkiin, ja Helsingissä hyppäsimme metroon ja jatkoimme kohti Siilitietä. Siilitiellä kävelimme sitten HSL:n sivuilta laatiman kartan avulla, ja Henna bongasi hyvän valokuvauspaikankin matkan varrelta. Kuviin tulikin kaunis tausta, kello yhdeksän auringonnousu syksyisin toimii!

Jatkoimme luonnetestipaikalle, jossa kävin ilmoittamassa molemmat koirat vielä saapuneiksi, ja sitten vain odottelimme. Jalin testaus olikin ensin, ja lukekaa siitä ihmeessä enemmän Jalin blogista. Lopulta testaamiset olivat puolitoista tuntia myöhässä, ja anelin meidän testin aikastamista, että olisimme ehtineet junaan (etenkin Henna ja Jali vaihtoyhteyteen!!). Lounas ja yhden saksanpaimenkoiran testaaminen siirrettiinkin myöhemmälle, ja pääsimme Iitan kanssa siinä hieman ennen yhtä testipaikalle.

Testaaminen alkoikin luoksepäästävyydellä ja leikkiosiolla. Iita nätisti uskalsi hieman haistaa toisen tuomarin kättä, mutta ei suostunut rapsutettavaksi. Puukapulan kanssa se hieman innostui, murisi ja otti kapulan pari kertaa suuhun (ja repi minua takin hihasta...), mutta kun vaihdettiin pehmeä vetolelu, niin leikki loppui siihen ja puukapulakaan ei enään kelvannut. :D

Seuraavana testissä olikin kelkka. Iita kuulemma katseli ensin lähestyvää kelkkaa, sitten minua, sitten taas kelkkaa ja minua... Lopulta se yritti päästä jalkojeni väliin piiloon ja hyppi minua vasten. Kun reaktiota minun suunnalta ei tapahtunut, alkoi haukkuminen ja kelkan viereen tullessa hieman pakoon yrittäminen. Hienosti Iita kuitenkin uskalsi mennä nuuskimaan kelkkaa ja ei ollut sitten moksiskaan siitä.

Kelkan jälkeen jatkettiin puolustushalun testaamiseen, eli vieraan henkilön yllättävä hyökkääminen meitä kohti. Tässä kohdassa Iita seisoi jossain vierelläni tai takanani, en nimittäin nähnyt missä se oli, mutta haukkumista ja murinaa kuului, vaikkei se kovin "tosissaan" uskaltanutkaan haukkua. Iita yritti hieman myös kiskoa pakoon, mutta tuomarin heittäessä kepin pois ja ottaessa sen hihnan itsellensä, oli Iita kuitenkin ihan hienosti sitten.

Tämän jälkeen jatkettiin haalarille ja tynnyrille. Haalarin yllättäen mennessä ylös Iita tottakai säikähti tätä ja yritti kiskoa pakoon, mutta uudelleen paikalle mentäessä se rohkeasti meni nuuskimaan sitä. Tynnyrikohta olikin vielä pelottavampi, mutta uskalsi se hieman tynnyriinkin tutustua kovan räminän jälkeen.

Sitten olikin pimeän huoneen vuoro, joka menikin hyvin jännittävästi. Huoneessa oli ensin eteinen, jonka lattialle oli laitettu pressu, ja tämän jälkeen tuli toinen huone, jossa pääsin tuolille istumaan ja Iitaa odottamaan. Kun toinen tuomari huusi "Valmis", ja kun toinen tuomari päästi Iitan vapaaksi, tuli tämän jälkeen hiljaisuus. Minut käskettiin ensin kutsua Iitaa kuiskaamalla, ja lopulta kun olin tehnyt sen neljä kertaa, ei koiraa vieläkään kuulunut. Toinen tuomareista laittaa fikkarin päälle, ja osoittaa kohti oviaukkoa. Iita seisoo pressulla pää vinossa kurkkien oviaukolta, hieman matalana ja toinen etu- sekä takajalka pystyssä katsoen kohti tuomaria ihmeissään. Kun lopulta olin kutsunut Iitaa vielä kolme kertaa luokseni, ja sitten viimeisen kerran hyvin innostavasti, hiipi se hiljaa huoneen poikki luokseni tuomaria koko ajan katsoen, ja kehuessani sitä olisi se halunnut tuolin alle piiloon. Huoneesta poistuessamme oli se taas aivan normaalisti. :'D

Pimeältä huoneelta jatkoimme kohti seinää, jossa odotti rautaketju. Laitoin Iitan siihen kiinni, ja poistuin piiloon valkoisen seinälevyn taakse. Itse en sieltä nähnyt tätä testiosiota, mutta tuomarin Iitaa kohti hyökkäillessä kuului kovaa haukuntaa. Tuomarin ollessa hyvin lähellä oli Iita kuulemma osoittanut selviä pelon merkkejä. Tullessani paikalle koko koira tärisi paikoillaan... :D

Tästä jatkoimmekin enään laukauspelottomuuden osioon, ja tämä yllätti minut positiivisesti. Ensimmäisen laukauksen kohdalla oli Iita hieman reagoinut, mutta pysähtyneenä ollessamme se ei toisesta laukauksesta enää välittänyt.

Testin lopuksi tuomarit ja paikalla olleet kommentoivat, että Iita on "ihan hyvä koira", joka ei vaan halua tehdä tuttavuutta vieraisiin ihmisiin. Heidän mielestä oli myös hyvä, ettei se "levinnyt" testin aikana, vaan pysyi ns. kasassa ja seurasi minua tarkasti. Toinen tuomari sanoikin laukausosiosta, että Iita ajatteli selvästi "Mennäänpä tässä vaan kun mammakin menee, ihan sama tullaanko ammutuksi vai ei". :D Eli Iita on toisin sanoen ohjaajaansa turvautuva koira, jota joutuu toisinaan "hieman avittamaan". Lopullinen testitulos olikin sitten

LTEP 35, testi hylätty, ++ laukauskokematon

Tuomarit sanoivatkin, että testin saa uusia aikaisintaan puolen vuoden päästä, mutta en näe siihen mitään syytä. Testi on nyt käyty ja se on ohi, sekä Iita osoitti olevansa Iita. :D

Osioiden pistemäärät jakautuvatkin sitten näin:

I Toimintakyky: -1 pieni
II Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu: +1 pieni
IV Taisteluhalu: -1 pieni
V Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti: -1b hieman välinpitämätön
VII Kovuus: +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys: +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++ laukauskokematon

Testaus oli kokonaisuudessaan erittäin mukava ja antoista kokonaisuus! Tulevaisuudessa sitten joskus tulen kyllä kaikki koirani luonnetestissä käyttämään.

Nyt en tehnytkään lauantaina lupaamaani kuvapostausta, noh, perjantaina oli niin kamala sadekeli ettei yhtään kuvaa saatu ja lauantaina ei vaan jaksanut blogia kirjoitella. Siispä tässä nyt vielä pieni kuvaspämmäys!

Väliaikaisinformaatiota Mäntsälän suunnalta

Luonnetesti lähestyy! Sunnuntaina olisi sitten tarkoitus aamusta lähteä kohti Helsinkiä ja testauspaikkaa. Saa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään, keskeytetäänköhän meidän testi jo ensimmäiseen osioon....

Mahduttiin myös mukaan 19.10. Mäntsälässä pidettävään joukkotarkastukseen, ja saadaan nyt molemmilta neidoilta vielä sydämet kuunneltua. Sitten onkin melkein kaikki mahdolliset simppeleimmät testit ja tutkimukset noiden kanssa käyty :)

Alla vielä pari valokuvaa viime kuun mökkireissulta. Niitä ei nyt kovin paljoa ole, koska oma tietokoneeni hajosi taas (niinpä niin). Emolevy päätti irtisanoutua tehtävästään. Onneksi koneessa on vielä takuu voimassa, ja se lähtikin huoltoon Puolaan (kuten viime maaliskuussakin!).

Laitan lauantaina luultavasti kuvapostauksen (Henna ja Jali tulevat perjantaista sunnuntaihin kyläilemään ja mukaan ottamaan osaa luonnetestiin :D), joten mahdollisesti paljon kuvia tiedossa (kunhan ei olisi huonot ilmat)! Sunnuntaina sitten luonnetestistä lisää. :)